Olen pahoillani. En tiedä mistä tämä kumpuaa. Mutta joskus sielu on täynnä tuskaa.
 
 
--- --- ---

 

Askeleeni ovat niin kevyitä, etten uskoisi tanssivani veitsenterällä. Mutta kipu on todellista; ja veri vielä sitäkin todellisempaa. Muistan kuinka pelkäsin verta. Kuinka ihmiselämä ja maailman kunnioitus olivat todellista. Silloin olin niin nuori, elämä oli edessä ja minulla oli annettavaa. Ikinä en uskonut, että kaikki menisikin toisin. Että rakkaus voisi muuttua vihaksi. Mutta kun ihminen jonka jalkoihin oli sydämen aikoinaan laskenut, kääntyykin puoleesi vain lyödäkseen. Huomaa iskun kirvelevän syvemmällä kuin kehon sinipunaisissa jäljissä. Karkuun ei päässyt, rohkeutta siihen ei ollut. Mutta päätin olla urhea ja hymyilin. Elämä yritti pyyhkiä hymyn kasvoiltani mutta en antanut periksi. Taistelin huomisesta. Löysin ystäviä ja hekin taistelivat. Päätimme taistella yhdessä, paremman tulevaisuuden puolesta. Ja yksi kerrallaan he vapautuivatkin, pääsivät irti ja kertoivat muutoksesta. Siitä miltä tuntui löytää onni.
Minä taistelin edelleen. Nyt yksin, ja huusin apua. Iskut vaimensivat kerta toisensa jälkeen pyyntöni. Kyyneleet eivät kuivuneet. Kutsuivat sitä rakkaudeksi. En tahtonut uskoa, olin kuullut mitä rakkaus oli. Lapsena minulle luettiin satuja, eikä niissä prinssi antanut prinsessan vuotaa verta.
 
Mutta kaiken sen kylmyyden jälkeen mitä maailmalla oli antaa, yllättäen lämmin veri tuntuikin suloiselta. Se oli lämpöä ja ainoastaan se, tuli suoraan sydämestä. Veri kertoi minulle kuinka paljon veitsenterä rakastikaan minua. Kuinka paljon enemmän se tahtoi verta kertomaan rakkaudestaan.
 
Huoneen värjäytyessä kauniin punaiseen, näköni sumentuu. On ironista, että se kerta, kun vuosien jälkeen näkee kauneutta, sekin loppuu ennen kuin kunnolla edes alkaa.
Kylmä terä ei rakasta minua enää.
Kun sydämen tahti hidastuu, voisin itkeä onnesta. Kuolema ei halveksi kehon jälkiä tai virheitä.
Ja he sanoivat sitä rakkaudeksi.
Erehtyivät.
Mutta heillä olikin toivoa, minulla vain nyrkkisi ja kipu.
Onneksi edes veri oli todellista.  
 
..vaan enää ei ole sekään.