Kirjailia: Tuija Lehtinen
Sivut: 283
Päähekilö/löt: Saska Jokunen
Pätkä:
 - Saska hei, Kake tuli farkuissa ja puhtaassa puserossa mua kohti. Mä en ollut tuntea sitä, kun se oli aina likaisissa haalareissa ja joku mainoslippis päässä. - Auta mua, se sanoi ja ojensi pinsettejä.
 - Mä en pusertele noilla enkä millään muullakaan sun finnejä, mä pudistin päätäni.
 -Ota edes tulitikku korvasta, Kake sanoi vaikeana.
 - Tulitikku? Mä purskahdin nauruun. - Tulitikku?
 - No joojoo, Kake puuskahti ärtyneenä. - Mitä kummaa siinä on. Kai lekurit löytää ihmisten korvista paljon merkilisempiäkin juttuja.
 - Pentujen korvista, mä myösin. - Mutta ei sun ikästen.
 - Korva kutisi, oli pakko raapia. Sitten se vaan solahti sinne enkä mä saanut sitä sormenpäihin.
Mä katsoin Kaken nakkisormia, enkä ihmetellyt asiaa. Edes sen pikkurilli ei olisi mahtunut paria milliä enempää korvaan. Kake kääntyi mua kohti kohti korva pitkällä ja mä kaivoin sytkän taskusta.
 - Mitä helvettiä sä meinaat? Kake kavahti kauemmas.
 - Mä koitan onko rikkipää tähän suuntaan, mä hymyilin enkelimäisesti. - Jos on, mä tuikkaan tikun tuleen
ja se palaa poroksi, ja sä saat tuhkat pois ravistamalla päätäsi.
 - Jumalauta Jokunen, Kake ulvoi. - Tämä on vakava paikka!
 - Niin on, harvalla jätkällä sitä olisi oikeasti tulta korvien välissä.
Kake alkoi punottaa siihen tyyliin, että tikku risahtaisi itsestään tuleen. Mä otin pinsetit ja aloin pyydystää tikkua. Siinä sortteeratessa mä tuumiskelin, että sen pitäisi kehystää tikku seinälle tauluksi. Kun joku epäilisi, oliko sen pään sisällä mitään, se voisi osoittaa että joskus oli ainakin ollut. Kaken mielestä mä en suhtautunut tilanteeseen asiaankuuluvasti. Jos mä olisin ollut sen tilalla, olisi ollut toinen ääni kellossa.
Mä lupasin soittaa sen avuksi, heti kun mä työntäisin kelloradion korvaani...

Arvosana:  9 +
Omin sanoin:
Saskalla on värikäs lapsuus, jolloin se on tehnyt mitä vain mitä sen läheinen ystävätär oli käskenyt.
Ja värikästä sillä on elämä vieläkin, se on nimittäin roudarina serkkunsa Hassen bändissä.
Ja vaikka keikoilla parveilee kimmoja, sillä Saskan tavoite on löytää runotyttö.
Tyttö jaka kirjoittaa Hasselle ihailia postia, muttei ikinä laita nimeeään mukaa...
Mutta miten käy kun Hassen elämä alkaa mennä huonoon kuntoon, ei liikuntaa, ei yöunia, paljon viinaa, naisia ja.... aineita?