Tämä laulu on soinut jonkin aikaa mun päässä Joten kirjoitan sen tänne, ehkä se silloin loppuu...

Monta vuotta häntä arvostettii, kunnes kerran kävikin niin,
että poltti kaikki miljoonansa vihon viimeiseen seteliin. Nauroi kauan ja makeasti,
katsoi kansaan ja nauroi niin.
Katsoi kansa häntä kyynel silmin ja hänet miltein lynkattiin...

Minä en ole tohtori kummoinen, mutta tiedämpä sentään sen, että potilas on lähes täysi järkinen. Hän sanoo ettei  tahdo edes olla tätä rotua.
Kun muu väki hississä monistuu, hän selän kääntää ja katoaa...

Tätä joutilasta kavahtakaa
-on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo kadehdi ei kumarra mitää johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa
-se ei kuulu maailmaan Vain laiskanläksyjaä kantaa
ja niitä kalloosi kaivertaa.

Lapsi joka usein hymyilee  silmissämme on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla iällä, on vajaa älyinen.

Minä en ole tottunut suremaan, jos potilas pois kuolee.
Mutta jos käypää rahaa poltetaan -se ajatus kyllä häiritsee...

Tätä joutilasta kavahtakaa
-on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo kadehdi ei kumarra mitää johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa
-se ei kuulu maailmaan Vain laiskanläksyjaä kantaa
ja niitä kalloosi kaivertaa.

Minä taidan olla toi joutilas, ainakin joissakin mielessä...