Kun mä olin kolmannella luokalla, huomattiin kotona että mun kulma hampaiden päälle alkoi kasvamaan uudet hampaat. Mä olin ihan järkyttynyt toisin kuin hammaslääkärit, ne sano vaan että hampaat pitäs repiä irti...

No ne hampaat revittiin irti, ja hammaslääkäri vaan repi ne hampaat ja heitti ROSKIIN. Mä olin siitä sillon pitkään katkerana. Kotona oli kato sopimuksena että kun irtoo hammas sai rahaa tai reissun Mäkkäriin.... Mä en saanut mitään koska ne heitettiin roskiin... No joo meillä oli budejetti tiukilla, muuten ois äiti reiluna pelittänyt molemmista hampaista...

Alemmat hampaat revittiin koska päälle oli kasvamassa isommat ja vahvemmat, ja koska ala hampaat oli maitohampaat (en oo enää varma)...

Kun tuo tapahtui olin juuri heräämäisilläni vampyyri kirjallisuuteen (pikku vampyyri ja kauhu alkoi kiinnostaa pienellä tasolla), ja nopeasti mä alysin MILLAISET hampaat niistä päälle kasvajista oli tulossa...

Ne oli isommammat kuin muut, pyöreähköt, terävät päästä, ja kaiken huippuna vielä se että ne oli KULMAHAMPAAT!!!!!

Ne oli upeat vaikka jäivät lyhyiksi (ne on vai jotain 3mm pidemmät kuin muut...). Ajatus on tärkein. Epä aidot vampyyrin hampaat ovat mun ylpeyden aihe mistä mä en  puhu kovinkaan usein.

Joskus tylsiintyneenä mä tunnustelen niitä kielelläni... Tai joskus hampaita pestessä irvistelen vaahdon täyteisellä suulla niin että nään hampaani. Muutenkin irvistelen paljon "vamppyyri" hymyjä. (siis peilille)

Osaankin sen jo hyvin, siinä on pirullisuutta, ja hampaat nätisti esillä. Ammattilaisen ei olisi vaikea niistä tehä kunnollisempia...

Siinä minun ylpeyden aiheeni ja yksi kohta johon olen itsessäni tyytyväinen....