On joskus ärsyttävää havaita itsestään kaksi puolta. Nykyään erityisesti olen huomannut ne helpommin kuin aikaisemmin. Johtunee kai murrosiästä...

Jospas minä hieman kertoisin näistä "puolistani", sillä oikeastaan ne ovat ainoastaan kahden tyypisiä ajatuksia.

Ajatukset nro. 1 

Ne ailahtelevat kunnon murrosikäisen menkkapäisen naisen tavoin.

Suuttumus, kateus, itsekkyys ja muut tunteet nousevat  heti eikä hetken päästä pintaan.

Pieniä myrkyllisiä sanoja ja ajatuksia  jotka itsepäisesti  tahtovat sanoa mielipiteensä kaikesta ja varsinkin siitä miten  kaltoin muut ihmiset ja maailama on juuri minua kohdellut...

Mutta myös on minun tempperamenttini mikä ei suinkaan koostu  ainoastaan itsestäni, vaan se on se joka suuttuu niille jotka  eivät hyväksy homoja tai erinlaisuutta, joka puolustaan  ajatuksiaan ja perjaatteitaan.

Se joka tekee  moraaliset päätökkset, joka kokee vahvat tunteet. 

Kuten kun itken tai kun haluaisin halata jotakuta oikein rajusti.  

Toisin sanoen tämä on tunne puoli.

 

 

Ajatukset nro. 2

Tasoittavat ensimmäiset ajatukseni. Itseasiassa niin hyvin että ne eivät pääse juuri koskaan ääneen.

(voi mitä kaikkea olisinkan kokenut jos nämä "jälkikäsittelyt" olisivat vähäisemmät. Haistaisin monille suoraan ja olisin tehnyt monia tunnustuksia, mutta nämä ajatukset tekevät minusta nöyremmän, lauhkean kuin lampaan ja ihan hyvä niin, sillä minusta ei tunnu hyvältä ajatukselta kulkea maailman valloittajan elkein.)

Nämä ajatukseni painottavat siihen että muita pitää ymmärtää ja että kaikkeen on syynsä eikä kukaan tee mitään piruuttaan.

Että on täysin tyhjän päiväistä suuttua jostain merkityksettömästä.

Että ihmisillä on omat arvonsa, ja että elämä on paljon helpompaa kun yrität ymmärtää muita etkä vain paukuttaa omaa mielipidettäsi heille.

Se jälkimmäinen ajatus hautaa ensimmäisen ja kertoo ettei mikään ole varmaa, että tulevaisuus on auki ja että kuolema voi odottaa jo nurkan takana.

Toisin sanoen nämä ovat ajatukset, eivätkä tunteita.

Nämä harkitsevat, pohtivat ja sanovat ei niille ajatuksille joille tunteet sanoisivat toisin.

Joten kun ystäväni joskus sanovat minua ymmärtäväiseksi puraisen huultani ja mietin että se johtuu ihan vain jälkimmäisistä ajatuksistani. Tai kun joku sanoo että minulla on sisua...

...he sekoiottavat ne ensimmäiseen reaktiooni. Ja en voi muuta kuin irvistää. Ei ole mitään sellaista on vain se mikä tulee ensin ja mitä sen jälkeen....