Okein ihn ekaksi teen teille toivomuksen. KUten huomaatte ei mun tarinalla edelleenkään ole nimeä.... Joten jos teillä on ehdotuksia niin mikä ettei? Paras nimi valitaa otsikoksi. ^^

Laitoin nyt vaan astha rothista koska seuraava Roeen ja Tuartin pätkä venyy mahdollisesti aika mitkäksi...

♠♣♥♦

Astaroth voi pahoin. Hänen päässään soi ja oksennuksen maku hänen suussaan muuttui sietämättömäksi. Hänen olonsa oli kuin hän olisi ryypännyt putkeen pari viikkoa ja oli nyt krapulan armoilla. Hän kuuli mahtavan äänen puhuvan hänelle. Niin mahtavan äänen, että se vihloi hänen korviaan ja sai Astarothin itkemään kivusta.
”Normaalisti antaisin sinun kärsiä, mikä olisikaan pirullisempaa, mutta sinusta on enemmän hyötyä terveenä.” Astaroth kuuli kuinka joku napsautti sormiaan ja samassa kipu katosi. Hän näki heti kristallinkirkkaasti ympärilleen ja huomasi olevansa Paholaisen huoneessa.
”U-uskomatonta! Te paransitte sen!” Astaroth sopersi. Paholainen virnisti huvittuneena, oli ihmeellistä kuinka heikommat ihmettelivät vahvemman vahvuutta. ”En. Niin minä en tehnyt. Vaikkakin olisin kyennyt siihenkin. Minusta oli hauskempaa siirtää se jollekin toiselle.” Paholainen mittaili katseellaan Astarothia. ”Varsin omituista… Tehän olette kolmannen asteen pikkupiru?” Paholainen kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
”Kyllä. Toiselta nimellä lähettidemoni.” Astaroth myönsi.
Paholainen katseli demonia ja ihmetteli: ”Tiedätkö, että se ei ole normaalia?” hän kysyi.
”Jaa mikä?” Astaroth ihmetteli.
”Sinä aistit muutoksen. Se ei ole normaalia.” Saatana piti hetken tauon lausessaan. ”Tokihan kaikki tunsivat järistyksen ja heikkenemisen, mutta sinä aistit sen…”
”Anteeksi, mutta en oikein ymmärrä?” Astaroth keskeytti. ”Etkö sinä tiedä?” Paholainen kysyi. Nyt hän oli todellakin ymmällään. Edessään seisova demoni ei ollut Kypsymätön. Astaroth oli nuori mies kun kuolema hänet korjasi. Sen verran elinvuosia takana että se on ehtinyt saamaan kokemuksia, mutta hän ei tiennyt mitä tapahtui… Ihmeellistä!
Demoni seisoi epävarmana sängyn vieressä, ja Paholainen näki sen puhuvan totta. Astaroth oli autuaan tietämätön mitä oli tapahtunut ja miksi.
Jos on tietämätön asiasta… pohdiskeli Paholainen … on myös viaton asian suhteen!
Paholaisen kasvoille levisi hymy, leveä, pirullinen ja itseensä tyytyväinen hymy. Paholainen kääntyi Astarothin puoleen ja sanoi yhä hymyillen:
”Hyvästele helvetti, palaat maailmaan.”

♠♣♥♦