Päivä alkaa kympiltä, siispä tänään oli kaksi tuntia lyhyempi päivä kuin muulloin, onneksi!
Päivä alkaa äidinkielellä, ja huomaan että tahti tulee olemaan kova. Mutta olen kyllä joka tapauksessa ihan innoissani. Se on äidinkieltä! <3
Siinä piti tehdä haastattelu parista, parin sai päättää itse ja minulla kävi niin kuin aina että en varannut itselleni ystävää pariksi ja jouduin jonkun ns. vieraan, pariksi. Ja hyvä niin. Oppii tuntemaan muitakin ihmisiä ja minä olen sen verran pöljä että kyllä puhun kaikille.
Sain parikseni yhden pojan, joka ei ole niinkään suosituiden joukossa, jaa jota muistaakseni hieman hyljittiin yläasteella ja sellaista pientä härkkimistä. Huomasin tosin kyllä ilokseni että lukio lähti siltä tyypiltä ihan hyvin käyntiin. Onneksi.
Sitten uskontoa, siinä ei tuntunut olevan (ainakaan vielä) armotonta tahtia vaan ihan sellaista perusta. Toisaalta vasta ensi tunnilla kuullaan tarkempi järjestys tulevalle jaksolle. Se siis siitä toistaiseksi.
Minun ystäväni Ylöjärveltä antoi minulle tehtävän. Hän pyysi minua nykyaikaistamaan yhden runon. Jaa-a! Kattoo nyt osaanko.
Se runo meni näin:
Elä kiireellä ittees immeinen pilloo
hermos jos männöö,onko siit illoo
elä pikajunan vaahtia hyssytä aena
vuan päevällä piäs pehkuun paena
toppuuta joskus tuo tulinen tahti
kokkeile mit on ruokalevon mahti
kohta jo huomoot kuinka on sommoo
katkaista virtoo ja antoo hermoille lommoo.
Ensimmäinen versio tämän runon nykyaikaistamisesta oli tämä:
En nyt sanoisi sitä mitenkään hyväksi mutta kaiketi sitä voi työstää... Toivoisin ainakin niin.
...Minulla on tänään paikat jumissa eilisestä liikunta tunnista.
...Kuinka iloinen olenkaan asiasta!
Kommentit