Kamerani on hävinnyt. En siis ole oikein voinut ottaa kuvia uudesta talostani tai lähipiiristäni, mikä on oikeastaan kovin sääli, silla sen verran kaunista maisemaa täällä on.

Enkä ole oikein saanut tarinaani luistamaan. Eikä sillä oikein ole väliäkään. Ei kukaan enää edes muista missä siinä mentiin... En muista minäkään...

Oskari leikattii tänään, loppuu mouruaminen, mutta jotenkin se on surkean näköinen kun hiipii ihan hiljaa, mieleeni tuli aivan Kultaisen Kopassin daimonin irroittaminen....

Mutta ajattelin kuitenkin tehdä merkinnän, ihan vain kertoakseni että eolen hengissä.  Laitan muutaman vanhan kuvan. Joltain vuodelta.