♠♣♥♦

Tuart haukotteli leveästi. Roee katsoi pahastuneena veljeään ja rykäisi nyrkkiinsä.  Hänen katseensa kertoi että Tuartin täytyisi laittaa viereisen ihmisen lompakko takaisin. Tuart kohautti vain hartioitaan, niin kuin olisi sanonut: ”Minkäs teet, vanha tapa.” Roee kohautti oikean puolista kulmakarvaansa merkittävästi, ja Tuart heitti lompakon huomaamattomasti pöydän ali Roeelle. Roee otti yhtä huomaamattomasti lompakon kiinni ja pudotti lusikkansa lattialle. Kumartuessaan nostamaan lusikkaa hän sujautti lompakon miehen penkin alle ja rykäisi: ”Kröhöm! Teidän lompakkonne on tainnut pudota hyvä herra.”  hän sanoi miehelle. Mies kääntyi ja valtava korsto katsoi epäuskoisena Roeeta.

Roee ei ollut järin iso. Hän oli ollut vielä puperteetissä tullessaan vampyyriksi, ja siksi hän oli vielä varsin nuori. Vaikkakin olihan hän nyt sentään miehenmitan saanut. Mutta Roee oli varsin pieni verrattuna melkein kaksi metriä pitkään lähes yhtä leveään mieheen.

”Uskoisin sen ainakin olevan teidän.” Sanoi Roee kohteliaana ja nousi ylös, Tuart nousi myös ylös ja he lähtivät nopeasti pois, ennen kuin mies älyäisi että lompakko ei olisi voinut mitenkään tippua hänen napitetusta taskustaan…   

Kun Roee ja Tuart oli turvallisesti kauempana, he purskahtivat nauruun. Ei tuo ollut mikään vaara tilanne, ei edes tiukka! He olivat jo varsin kokeneita varkaita. Ja molemmat tiesivät että he olivat vain leikkineet. Ja vaikka tappelu olisi syntynyt, he olisivat voittaneet. Ei vampyyrille ryppyillä. Ei ainakaan Imatralaiselle vampyyrille. Heillä virtasi suonissaan suomalainen sisukkuus ja vampyyrinveri, mikä ei ollut mikään huono yhdistys!

Tuart kaiveli taskuaan ja katsoi rahatuppoa jonka he olivat onnistuneet saamaan sinä iltana. ”Kyllä tämä riittää! Mennään kaljalle!” Hän sanoi tyytyväisenä.

Roee ja Tuart lähtivät ulos ja kävelivät parin korttelin päässä olevaan kapakkaan.

 

Tuoppeja juodessa heidän viereensä tuli varsin kummallisen näköinen kääpiö. Tuolla kääpiöllä oli eripariset silmät. Toinen silmistä oli harmaa ja toinen limenvihreä. Toisin kuin muilla kääpiöillä, tällä ei ollut tuuheaa partaa tai hiuksia. Vaan kääpiö oli melkein kalju, mikä sai sen näyttävään vieläkin pienemmältä ja jopa avuttomalta, mutta katseen nähdessään huomasi kääpiöllä olevan raudan luja tahto, sekä päättäväinen mieli. Veljekset tunsivat ihonsa nousevan kananlihalle, vaikkei heitä pelottanut, tuossa miehessä vain oli jotain mitä oli vaikea kuvailla... Mies tilasi ja istui tiskin vierellä silmät kiinni. Siinä se vain istui päätään nyökytellen olemattoman musiikin tahdissa.

Tuart katseli kääpiötä ja päätti haastaa Roeen leikkiin. Hän hymyili ivallisesti ja kuiskasi veljelleen,

nyökäten kääpiötä kohti. ”Lyön vaikka vetoa, että et pystyisi viemään tuota kultaista taskukelloa häneltä!” Roee katsoi veljeään vinosti ja sanoi. ”Älä naurata! Olen aivan yhtä hyvä voro kuin sinäkin. Sen lisäksi mies on silmät kiinni ja ilmeisimmin umpikuuro. Se olisi kuin veisi tikkarin pienokaiselta!” ”Niin mutta et pystyisi siihen.” Tuart härnäsi. ”Pystyisin.” Roee sanoi lyhyesti ”Mutta en halua. Jos tahdot sen kellon saat mennä itse hakemaan. Tuossa miehessä on jotain mikä kertoo, että häntä ei kannata mennä ärsyttämään.” Tuart tiesi veljensä puhuvan totta, sillä hän huomasi saman; kääpiön kanssa ei ollut leikkimistä.

”Huomaan että olette varkaita.”  sanoi kääpiö aivan heidän takanaan. Kumpikaan vampyyreista ei tiennyt miten se oli sinne päässyt heidän huomaamatta mitään ja he tunsivat ihonsa nousevan kanan lihalle. Mutta kumpikaan ei antanut sen näkyä tippaakaan ulkokuoresta. Tyynenä kuin hämähäkkiä katsellessa Tuart nosti tuoppinsa huulilleen ja joi. ”Jep! Ollaan me.” Kääpiö hymyili hyväksyvästi. ”Minulla olisi teille keikka, seuratkaa.” Mies lähti kävelemään pois.  ”Mennäänkö?” Tuart kysyi. Roee mietti hetken ennen kun vastasi. ”Mennään!” Yhdessä he nousivat ja lähtivät kulkemaan kääpiön perään. Matkalla kapakan halki, molemmat pihistivät salaa ainakin yhdet teräaseet lisää…

 

….ihan vaan varmuuden vuoksi.

 

♠♣♥♦

En ole ite käynyt tarinaa läpi joten jos siinä on jokin kömpelö kohta niin olkaa niin kilttejä ja ilmoittakaa!