♠♣♥♦

Pyhä Belian nukkui PilviTarhalla. Paikalla, missä enkelit yleensä lepäsivät tai nukkuivat, Paratiisin ikuisessa päivässä. Sillä hetkellä Tarhalla ei kuitenkaan ollut ketään muuta.  Sillä kaikki muut olivat Jumal-Temppelillä puhumassa tapahtuneesta muutoksesta, Paratiisiin oli tulossa yö. Se oli ennen kuulumatonta ja enkelit tunsivat pelkoa.

”Mitä tapahtuu?” huusi eräs nais enkeli valtavan Jumal-temppelin keskeltä.

”Paratiisiin on tulossa yö!” huusi toinen jostain perältä.

”Mutta eihän se ole mahdollista” Sanoi vankka herra eturivistä. Vanha herra Barnolds kuunteli enkeleiden väittelyä ja pohtimista. Salissa kului torven toitotus, ja enkelit hiljentyivät. Itse Jumala kaikessa tyyneydessään, käveli temppeliin ja istui valta istuimelleen. ”No niin lapseni! Kertokaahan mikä teitä painaa! Barnolds osaisitteko te sanoa minulle, mikä on ongelmana?” 

Barnolds empi mutta sanoi sitten niin että kaikki salissa kuulivat: ”Paratiisiin on tullut ilta, se kalvaa pelkoa meidän sydämiimme, mutta ei tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta! Ihmisen usko on horjunut ennenkin!”

”Väitättekö että tämä mikä on ollut iät ja ajat sekoittuisi vaan siksi että kuolevaiset eivät meihin uskoisi?” Naurahti eräs nuori herra halveksivasti.

”Hyvä herra, te olette väärässä” sanoi Barnolds tyynesti. ”Muistattehan te Jeesus Nasaretilaisen? Hänet lähetettiin maailmaan osittain myös sen takia koska ihmiset horjuttivat Taivasta!”
Eräs nainen lähellä Barnoldsia sanoi heikosti: ”Mi-minä olin silloin…” Hän nielaisi, ”…eikä silloin ollut samanlaista…” Naisen ääni kuulusti heikoltaja hän huojui, hänen katseensa lasittui, ja hän alkoi hiipua hitaasti olemattomiin. Kukaan ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Eivät enkelit katoa minnekään taivaasta, he eivät voineet kuolla. Mutta nyt oli vain yksi enkeli kadonnut, ilman mitään syytä. Kaikki katsoivat järkyttyneenä kohtaa jossa oli vielä hetki sitten seissyt ruskeahiuksinen enkeli. Se oli liikaa kaikille.

Enkelit joutuivat pakokauhun valtaan ja syntyi yleinen sekasorto. Suurinosa enkeleistä olivat hysteerisiä ja halusivat karkuun, osa ei tiennyt mitä tapahtui tai mitä tehdä, kun taas jotkut yrittivät rauhoitella väkijoukko ja saada tilanteen hallintaansa. Mikään noista ei tuntunut onnistuvan.

Silloin Jumala nousi ylös ja karjaisi kumeasti ”SEIS!” ja enkelit pysähtyivät Jumalan mahtavan äänen alla. ”Rauhoittukaa nyt hyvät enkelit! Me olemme täällä neuvottelemassa parhaasta vaihtoehdoista ratkaista ongelma joten asettukaa ja kuunnelkaa!” Hetken verran kuului kohinaa kun enkelit asettuivat takaisin omille paikoilleen vaiteliaina, mutta yhä pelokkaina. ”No niin, Barnolds on aivan oikeassa, ihmisten takia me täällä olemme ja jollemme halua painua unohdukseen meidän on lähetettävä joku Maahan lisäämään ihmisten uskoa.” Sanoi Jumala. Salissa kuului puheen sorinaa kun enkelit keskustelivat tapahtuneesta muutoksesta keskenänsä.

”Lähetetään Jeesus uudestaan!” huusi joku.

”Ei se onnistu.” Herra Barnolds sanoi. ”Ihmiset ovat liian sivistyneitä nykyään, hänelle tehtäisiin kokeita, Jeesuksesta tehtäisiin koe-eläin.”  Eräs herra nyökytteli Barnoldsin lähellä ja jatkoi ”Niin ja maailmaan tarvitaan joku viaton, Jeesus lähetettiin viattomana lapsena ja annettiin kasvaa maailmassa.”

”No lähetetään maailmaan syntymään joku!” kuului jonkun huutavan.

”Aikaa ei ole tarpeeksi!” Sanoi sama herra Barnoldsin läheltä. ”Kyse on jyrkästä muutoksesta kun kerran tapahtuu näinkin rajuja muutoksia!” Herra antoi katseensa pyyhkäistä salia, ja hän näki kuinka muutama enkeli katosi ja kuinka muut enkelit alkoivat tulla levottomiksi.

”Niin se on!” huusi pullea nainen reunoilta. ”Mutta sanokaapa kuka muka on viaton meistä?” Hän naurahti. ”Me kaikki olemme eläneet maailmassa, ja vaikka olemme saaneetkin synnit anteeksi, emme ole enää milloinkaan viattomia! Viattomuus on lahja joka annetaan vain kerran! Ellemme laita ketään syntymään maailmaan, niin mitä me voimme tehdä?” Jumala näytti mietteliäältä, hän katsoi lempeästi kaikkia ja sanoi ”Aloize on oikeassa, enkeli ei ole viaton. Mutta lapsi on!”

”Mutta ei meillä ole lapsia täällä!” jossain todettiin ”Jo kauan muut uskonnot ovat lapset saaneet, Paholainen kaikkein viimeisimmät. Ja aikaisemmat ovat jo ehtineet kasvaa jo täysi-ikäisiksi sielun oppaiksi.” kaikkialla nyökyteltiin ”Meillä ei vain ole lapsia!”

Eräs vanha enkeli nousi ja rykäisi. ”Tuo on vajaata tietoa” hän sanoi. ”On meillä yksi”

Barnolds tunsi jysäyksen sydämessään. ”Ei!” ”Ei näin…” hän ajatteli. ”Ei rakasta Beliania…” Mutta Barnolds toivoi turhaan.

”Hänen nimensä on Pyhä Belian, ja hän on noin kymmenenvuotias. Eikä ole tulonsa jälkeen mennyt porttien ulkopuolelle, vaikka onkin kehittynyt loisteliaaksi huilun soittajaksi. Voi sanokaa minun sanoneen, hänestä tulee vielä loistelias sielujen opas!” Nainen naurahti hilpeästi.

Barnolds tunsi mielensä mustuvan. ”…niin jos selviää elossa!” Hän totesi ajatuksissaan, eikä hän enää kuunnellut kuinka enkelit sopivat Pyhän Belianin uhrattavaksi maan ihmisille.

Hän ei voinut, Vanha herra Barnolds pelkäsi Belianin puolesta.

”Kuka haluaa mennä ilmoittamaan asiasta Pyhälle Belinialle ja lähettämään hänet maailmaan.” Jumala kysyi salissa olevilta enkeleiltä. Barnolds nosti itkuiset silmänsä lattiasta ja katsoi Jumalaan lujasti, ”Minä menen!” hän sanoi.

♠♣♥♦

Mutta joo tossa on kaikki mitä mulla tarinasta tällä hetkellä on... Joten seuraavaan juttuun voi menä aikaa...