E ole pitkiin aikoihin laittanut teille tarinaani, enkä oikeestaan ole varma tulenko sitä paljoa laittamaankaan... Mutta nyt tälläinnen ohimennen kirjoitettu pätkä mikä kuuluu siihen mun tarinaan... Yritän näin pikkuisen kerrallaan innoittaa itseni kirjoittamaan lisää, mutta en vanno sitä että tuleeko jatkoa olenkaan...


Kaukana ikiroutaislla mailla lensi Länsituuli onnellisena. Jos paikalla olisi ollut ihmisiä olisivat he todenneet jäisillä aroilla olevan lumimyrsky, sillä niin rajusti Länsituuli tanssi lumen keskellä.
Länsituuli huokui ja antoi voimansa lentää, levittää tuulen mukaan tarttunutta lunta ympärilleen.
Täällä sai olla rauhassa, täällä ei olleet puut tiellä, täällä oli raikkaan viileää. Länsituuli tanssi yhä nopeammin. Hän tanssi tanssia jota kukaan ei enää osannut, unehdettuja askeleita läpi roudan vallitsemaa maata. Länsi tuuli tunsi olonsa niin kevyeksi, niin onnelliseksi...

Tuuli pyöritti irtolunta nopeasti, nosti lunta korkealle ilmaan. Muutama eläin joka jäi tuulen sisälle, tunsivat piiskaavan jäätävän kylmyyden luissa ja ytimissään. Hiljaa hytisten ne hivuttautuivat koloihinsa tai painautuivat toisiaan vasten.

Onnen huokaukset kaikuivat lumen yllä kun Länsi tuuli hymyili.

Höh! Vuodatus ei nykyään anna liittää mitään suoraan... Ihme juttu...