Anonyymillä on jälleen tarina kerrottavanaan:

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi.

Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?"

Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.

"
Muistan kun ystäväni kertoi minulle tämän tarinan toissavuonna hiihtolomareissulla alpeilla.. Paskoin tiiliä koko seuraavan yön

Mies oli bisnesmatkalla eräässä Länsi-Saksalaisessa kaupungissa. Hän joutui jäämään tälle idylliselle seudulle yöksi ja valitsi tunnelman luomiseksi vanhahkon ja hieman jo ränsistyneen hotellin. Kyseinen mies kirjautui hotelliin tavan mukaisesti, jolloin omistaja, jo reilu viisikymppinen herrasmies, vielä kuiskasi hänelle: 'Tämä hotelli on ollut pystyssä jo vuosikymmeniä. Hotellissa on eräs huone, minne sinun ei koskaan pidä yrittää mennä. Ei edes hätätapauksissa'. Bisnesmies sanoi ymmärtäneensä asian ja siirtyi huoneeseensa. Hän lähti sieltä myöhemmin kohti erään yrityksen tiloja konferenssiin, johon hänen oli alun perinkin tarkoitus osallistua. Pitkän päivän päätteeksi hän käveli hotelliinsa ja löntysti kohti omaa huonettaan. Matkalla hän huomasikin 'kielletyn huoneen' olevan samalla käytävällä kuin hänen huoneensa. Bisnesmies katsoi ympärilleen ja varovaisesti kurkisti tämän todella huonokuntoisen ja vuosia kiinni olleen oven avaimenreiästä. Hän näki perinteisen hotellihuoneen, jonka yhdessä nurkassa seisoi kasvot seinää vasten nainen. Outo näky kylmäsi häntä, joten hän päätti siirtyä omaan huoneeseensa nukkumaan.

Aamun sarastaessa hän heräsi aikaisin ja hoiti aamutoimensa. 'Kielletyn oven' ohi kulkiessaan mies ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, vaan kurkisti vielä kerran avaimenreiästä sisään. Tällä kertaa hän näki vain punaista. Aikansa tätä pähkäiltyään, mies tuli siihen tulokseen että aamuaurinko paistaa huoneen tapetteihin kirkkaana ja täten luo aistiharhan - muuta selitystä hän ei keksinyt.

Bisnesmies saapui respaan ja hoiti maksutoimet. Hän ei kuitenkaan voinut olla kysymättä hotellin omistajalta, mikä tässä yhdessä huoneessa oli niin erikoista. 'Sinä siis katsoit huoneeseen?', kysyi hotellin omistaja. Mies myöntyi, jolloin hotellin omistaja jatkoi: 'No minä voinkin kertoa sinulle huoneen tarinan. Huoneessa asui reilut 25 vuotta sitten perhe; vanhemmat ja kaksi lasta. Perheen äidin kerrotaan seonneen ja tappaneen muun perheen ja samalla itsensä veitsellä. Aamulla perhe löydettiin kuolleena valtavasta verilammikosta. Perheen sanotaan jääneen kummittelemaan huoneeseen. Perhe näytti muuten ulkoa täysin normaalilta: kuvankauniit tyttäret ja herrasmiehen elkeet omaava isä. Ainoana erikoisena puolena oli, että heidän silmänsä olivat punaiset'.

Metsästäjä

Eräänä viikonloppuna metsästäjä, joka oli ollut metsässä koko päivän, huomasi kadottaneensa suunnan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten hän päätti edetä yhteen suuntaan kunnes tulisi ulos metsästä. Taivas tummui todella nopeasti, joten hän kiristi tahtia välttääkseen metsässä yöpymisen. Jonkin aikaa tarvottuaan metsästäjä törmäsi mökkiin. Huomattuaan kuinka pimeää oli, päätti tämä katsoa voisiko siinä yöpyä. Mökkiä lähestyessään hän huomasi oven olevan auki. Sisällä ei ollut ketään, joten mies päätti asettua mökin ainoalle vuoteelle ja oletti tapaavansa omistajan aamulla. Katsoessaan ympärilleen, näki hän useita hämmästyttävän yksityiskohtaisesti toteutettuja, kasvoja kuvaavia maalauksia seinällä. Maalausten kasvot olivat luonnottomasti vääristyneet vihaa kuvaaviin ilmeisiin, ja ne kaikki näyttivät tuijottavan suoraan häntä. Metsästäjä ei saanut niitä mielestään, vaan alkoi tuntea olonsa koko ajan epämukavammaksi - kuvat alkoivat pelottaa häntä. Mies päätti katsoa niitä tarkemmin aamulla, kun oli valoisampaa. Hän sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja nukahti. Aamulla auringonsäteet herättivät metsästäjän ja hän muisti maalaukset. Kun hän nousi katsomaan niitä, hän tajusi ettei huoneessa ollut maalauksia - vain ikkunoita.