Tänään on torstai.
Kyllä minä sen tiedän.
Tai ainakin LUULISIN että tietäisin. Mutta kun kouluthan alkaa normaalisti maanantaina, ja maanantain jälkeen tulee AINA tiistai, tähän mennessä on ainakin tullut. Siispä, pikkuinen Jabor-neiti, joka on pakannut laukkunsa valmiiksi jo "maanantai" iltana, saa yllättyäkin seuraavana aamuna että  voi räkä. Hitot sitä mikään tiistai on.
Ensimmäinen oikea koulupäivä ja minä elän tiistaita kera väärien kirjojen. No onneksi tiistai ja torstai ovat kuitenkin tarpeeksi samankaltaisia päiviä. Ainoat kirjat jotka puuttui oli psykologian kirjat, ja nekin saa näin aikaisessa vaiheessa villaisella, koska monilla ei ole kuitenkaan kaikki kirjat vielä tulleet.
 
Tein siltä tunnilta muistiinpanot erääseen varavihkoon joka mulla oli mukana, huomasin sen käytännölliseksi, sillä sitä suoraan puheesta kirjoittettua ei kummemmin pystynyt kirjoittamaan huolella, sillä sitä tuli koko ajan lisää. Niinpä kirjoitin muistiinpanot tarpeeksi sopivaa vauhtia siihen vihkoon ja sitten kotona kirjoitin ne uudestaan, huolellisemmin.
Näin ollen asia tulee kerrattua ja selkeäksi kovasta vauhdista huolimatta.
 
Ajattelin myös että jos vain aika sen sallii niin tekniikkaa voisi käyttää oikein hyvin jatkossakin.
 
...Psykologia kuulostaa aivan ihanalta oppiaineelta!
 
 
Tänään oli myös ensimmäisen koulupäivän kunniaksi kirkko. Niin kuulema on joka vuosi täällä Mouhijärvellä, ja mikäs siinä. Sen kun köpöttelee kirkkoon.
Mouhijärven kirkko oli ehkä hieman pettymys, ulkoa jykevä ja hieno mutta sisältä jotenkin... snobimainen?
Ei se tuntunut kirkolta koska siellä ei ollut oikeanlaista tunnelmaa. Vain isolta avaralta tilalta jossa oli kupoli katto, kristallikruunu ja todella huono alttaritaulu.
 
Niin että jos minulla on jotakin ikävä Ylöjärveltä, niin se on Ylöjärven
kirkko/hautausmaa/seurakunta. <3
 
 
Tänään oli myös liikuntaa. Ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen liikuntaa on yhdessä poikien kanssa. Jos tahtoo ajatella huonoja puolia niin se on se että (kuinka vaikeaa tämä onkaan myöntää) niin pojat OVAT parempia. Käytännössä katsoen pojat pyörittävät koko peliä ja tytöt vain kiljuvat, koska esittävät, tai sitten vetäytyvät kentän laitamille. Ja oikeastaan siellähän minäkin olin. Mutta parhaani mukaan olin aktiivinen eli kun pallo lentää ohi niin siihen kohtaan kunnon LOIKKA!!!
Ja sitten jonkinlainen pää- tai rintapusku.
Se on ainoa asia mitä ylipäätään osaan jalkapallossa. Eikä siihenkään tarvita minkäänlaista "osaamista". Siihen vain loikkaa. :D
Paha vain että unohdin että minulla oli (harvinaista kyllä) muovinen panta päässä, hatun alla. Oli erään pääpuskun jälkeen pää täynnä reikiä. xD
Opettaja, joka oli nuori mies opettaja, kyseli useampaankin otteeseen että olinko kunnossa.
OLEN MINÄ!!!
En ole lasista, kiitosta vain.
 
Mutta rehellisesti sanoen minusta se opettaja oli mukava. Liikka tunnit olivat erillaisia, verrattuna niihin mitä vetämässä oli nainen, nyt jos tuli maali niin kaikki maahan tekemään punnerruksia, selkä- ja vatsalihaksia.
 
Ja minusta se oli aikas kivaa. :D
Ajattelin välillä tehdä silloinkin kun opettaja laittoi ainoastaan vastajoukkueen tekemään niitä sarjoja, mutta en sitten kehdannut.
 
Tunnin jälkeen muutama mun läheisimmistä kavereista sanoi mua leikillään Ronaldoksi, mutta olen täysin varma että se ei ollut oikeasti ansaittu nimitys. En minä mitään ihmeitä tehnyt.
Tunnin jälkeen opettaja puhui myös minun kengistäni, ei crokseja,
Useamman kuin kerran hän siinäkin sanoi,
"ajattelen vain sinun parastasi"
"joo tiedän"
 
"Puhetta, pölö pölö, Ajattelen vain sinun parastasi"
"Kyllä. Tiedän sen"
 
"puhuu, pölöttää. Mutta ihan oikeasti ajattelen sinun parastasi"
"TIIEEEDÄN!! Joo, tiedän sen"
 
Painotin sanaa tiedän sillä tavalla että kuulostin auttamattoman näsäviisaalta, tai sitten teiniltä, mutta minä en ole ihminen joka ei ota toisten ihmisten neuvoja tosissaan. Kun minua neuvotaan niin minä kuuntelen. Opettaja ovat siellä meitä auttaakseen, ohjatakseen ynnä muuta.
Jo ekana päivä meille sanottiin että nyt me olemme asiakkaita. Asioista puhutaan meidän kanssamme.
Mutta se mitä minun olisi pitänyt sanoa jatkeeksi olisi ollut että;
"Tiedän, ihan totta. Se on sinun velvollisuutesi opettajana ja minä lupaan etsiä itselleni toiset kengät ensikerralle, käykö?"
Ja sitten minä olisin hymyillyt leveästi ja lähtenyt kotiin niin kuin kuuluikin, mutta ei...
 
 
 
Näsäviisas aina ja ikuisesti:
Jabor