Kirjailia: Tuija Lehtinen
Sivut: 251
Päähenkilö/löt: Sara Niinistö
Pätkä:
MUMMO INHOSI RAUSKIA VÄLITTÖMÄSTI.
Rauski tallusti taloon lauantaina kolmen maissa. Mummo istui ryystämässä kahvia keittiössä ja kietaisi sitä väärään kurkkuun Rauskin nähdessään. Se alkoi pärskiä ja kakoa ja tuntui uskovan, että Rauski oli terroristi joka aikoi ottaa talon haltuunsa.
- Mummo hei, iisisti, mä rauhoittelin. – Tämä kundi voisi olla sun lapsenlapsi, jos mutsi olisi nainut sen poliisin pojan.
- Herrajumala, mummo pihisi vedet silmissä. – Anna mun kaikki kestää. Tuommoinen pelätti. Vaikka täytyy sanoa, että te olisitte jotenkin sointuneet yhteen. Siskoksi ja sen veljeksi.
- Mummon huumori pirskahtelee joskus, mä sanoin Rauskille. – Mitä asiaa?
- Mä tahtoisin oppia virkkaamaan, Rauski sanoi pokkana ja aiheutti mummolle uuden hukkumiskuoleman uhan.
- Homokin vielä, mummo tihahti.
Rauski iski mummolle silmää ja jatkoi mun kämppään.
Mä lopettelin rauhassa päiväkahvini ja kuuntelin, kun mummo papatti että oli epänormaalia kun kundit laittoi koruja korvanlehtiinsä ja mikä järki oli lävistää kulmakarvakin vielä. Palvelutalossa mummo oli tormännyt sellaiseen kummajaiseenkin, jolla oli ollut koru kielessä ja se jos mikä oli mummosta pöyristyttävää.
- Onneksi sä et tiedä ihan kaikkea Rauskista, mä sanoin.
- Sä delaisit jos näkisit sen vaateiden alla olevat korut.
Mummo tuijotti mua ymmällään. Vähitellen sen likainen mielikuvitus pääsi valloilleen ja sen naama alkoi punottaa epäterveesti.
Mä arvelin, että uusi halvauskohtaus vaani aika lähellä.
Ominsanoin: Sara on punkkari tyttö Helsingistä. Joka onnistui sotkemaan asiansa peruteelisesti Hesassa ja joutui häipymään maisemista, kauas jonnekkin käpykylään, sukulaosten hoiviin. Pian Sara saa kumminkin huomata suvun olevan pahin ja suunittelee maiseman vaihoa. Mutta mistä rahat?
Kommentit