...on sitä, että mitään ääntä ei kuulu yhtään mistään.
Hiljaisuutta voi olla missä vain, mutta se ei aina ole täydellistä.
Jostain kuuluu kahinaa, rapinaa tai puheensorinaa.
Kuka tahansa voi päättä olla hiljaa, mutten nyt tarkoiota sitä että ei puhuta mitään tai ei kerrota jotakin asiaa, vaan, voi ihan vaan olla tekemättä yhtään mitään.

Joskus hiljaisuus on ihanan rentouttava ja rauhallinen, silloin sen tahtoisi kestävän ikuisuuden.
Joskus yksinäinen ja painostava joka saa ihmisen sekoamaan ennen pitkään,
mutta hiljaisuus voi myäs olla kiusallinen ja se oikein vaatisi tulla rikotuksi tekemällä jotain vähemmän hiljaista.
Ja joskus toivoisi, että nyt, juuri nyt olisi hiiren hiljaista, esimerkiksi meluisassa luokassa.
Minulle hiljaisuus on mielikuvituksen musiikkia ja rauhallisuuta jolloin minä olen valloillani.
Useat inhoavat hiljaisuutta, mutta he eivät vain yiedä kuinka kauhea elämä olisi ilman sitä, ainaisessa melussa ja äänessä ilman hetkeä rauhoittua ja ajatella...
Joten antakaa hiljaisuudelle tilaa ja aikaa, sillä te ja kaikki muut tarvitsette sitä joskus....

Kun tuon kirjoitin, oli meillä koe koulusa, joskun ala asteella, varmaan pari-kolme vuotta sitten.
Muistaakseni historian koe, ja oli plus tehtävänä, kirjoittaaa jotain hiljaisuudesta (mitä se on, missä sitä on ja mitä se sinulle merkitsee blaa balaa blaa...) ja minä kirjoitin tuon.
Luokalta valittiin sitten kolme parasta  jotka sai puoli pistettä kokeeseen ja muut joilla oli hyvä tai jotka oli ehtinyt kirjoittaa sai plussan....
Ne kolme joutui sitten lukemaan sen koko koululle...
Kuka arvaa kuka sinne joutui?
Minäpä tietty.
Noita ehtoja meille ei oltu sanottu etukäteen, ja mä oli ihan paniikissa kun mää tuon kuulin...
Minä menin  luin ja punasteli jälki käteen kun pari ope tuli sanomaan näin;
- Voi "Jabor" tuo oli niin kauniisti sanottu että minä melkein itkin...
No joku nokkela neijän luokalta sanoikin näin; No tokihan "Jabor" osaa tuosta kirjoittaa kun se itse on koko ajan hiljaa...
Onko noin?
Kai on, minä pidän siitä että voin olla vähin äänin ja seurata mitä muut tekee, mutta kyllä mä osaan äänessäkin olla jos huvittaa...
Silloisella luokalla oli vaan jo niin monta pelleä, ettei joukkoon mahtunut enää yhtään uutta...

Joten niin minä pieni hissutteleva hiirulainen kirjoitan tämän hieman paranneltun puheen tänne jotta tekin voitte sanoa mielipiteenne, siitä millainen mu mummojen itkettäjä minä oikein olen...