Tämä pieni pätkä koostuu pienistä osista jotka kirjoitin äsken.
Niissä saattaa olla virheitä ja varmasti onkin.
Olisin iloinen jos heittäisitten kommenteilla, vaikken niitä pääse aivan heti lukemaan. Olen näes seuraavat kahdeksanpäivää riparilla Virossa... ^^
Saa nähä näkyykö siellä enkeleitä...
♠♣♥♦
Pikku-Marty oli papin poika. Hänen isänsä oli ankara mies ja äiti luiseva, pikkutarkka nainen. Tästä johtui että Pikku-Marty oli aina siisteissä vaatteissa ja armottoman kasvatuksen uhri. Papit olivat ylemmänluokan ihmisiä ja heidät oli vapautettu veroista. Joten rahaa oli Pikku-Martyn perheellä yllin kyllin. Niin ja ruokaa.
Pikku-Marty piti paljon ruuasta. Hän piti oikein paljon isänsä asemasta, minkä takia oli varsinaisesti sanoen ihme, että hän yli päätänsä oli Muta-Ronin kaveri.
Muta-Roni oli häntä hieman isompi, mutta paljon laihempi maalais-poika. Tämä oli renki ja isompien sisarusten käytetyt vaatteet päällä hän näytti varsin isolta. Kaiken järjen mukaan heidän olisi pitänyt halveksia toisiaan, mutta heidän välillä vallitsi ystävyys…
Eräänä päivänä kun Pikku-Marty oli kirkossa lakaisemassa lattiaa, juoksi Muta-Roni hänen luokseen. Pojan kasvot olivat hätääntyneet kun hän selitti metsästä kuuluneen kiljahduksia ja mekkalaa. Muta-Roni oli käskenyt Pikku-Martya hakemaan ne kaksi keppiä joiden välissä kannettiin haavoittuneita, ja kertovan että kyseessä oli hätätilanne. Pikku-Marty oli todennut lattian olevan tarpeeksi siisti ja juossut hakemaan paareja.
Sitten hän juoksi Muta-Ronin perässä metsään.
♠♣♥♦
Belian raahusti kauemmaksi riehuvista linnuista. Häntä pelotti toden totta. Hiljaa yhtä kyynelten tippuessa hän liikkui yhä kauemmaksi Astarothista. Hän kompuroi kunnes hänen jalkojaan särki silloin hän lysähti maahan ja koetti estää kyynelten tippumista. Hän yritti laulaa lohduttaakseen itseään, mutta ääntä ei lähtenyt juuri lainkaan. Hän poimi muutaman valkoisen kukan käteensä, ja katseli niitä. Yritti unohtaa kivun.
♠♣♥♦
Pikku-Marty kuuli hiljaista nyyhkytystä kun Muta-Roni pysähtyi.
”Katso.” Muta-Roni sanoi ja työnsi yhden pensaan sivuun. Pikku-Marty henkäisi syvään. Siinä hänen edessään oli jotain mitä ei olisi pitänyt olla. Jotain aivan liian hyvää tähän maailmaan…
”Tule, häntä pitää auttaa!” Muta-Roni sanoi ja veti Pikku-Martya lähemmäksi.
”Mutta, tiedätkö mikä hän on? Hän on jotain mitä hänen ei pitäisi olla!”
”Mutta pitäähän häntä auttaa. Katso, hän on haavoittunutkin…”
Muta-Ronin silmät olivat niin hätääntyneet, että Pikku-Marty huomasi seuraavansa häntä tytön viereen. Muta-Roni otti Pikku-Martyn nenäliinan ja pyyhki sillä varovaisesti tytön vasenta siipeä, mikä oli veressä. Enkeli ei kiinnittänyt huomiota poikaan, tämä vain oli painanut katseensa alas ja puristi kädessään muutamaa valkoista kukkaa. Muta-Roni auttoi tytön paareille istumaan. Sitten hän komensi Pikku-Martyn paarien toiseen päähän kantamaan. He kantoivat tytön varovaisesti pois metsästä.
♠♣♥♦
Belianin pää riippui. Hän antoi huivin otsallaan valahtaa silmilleen. Kyyneleitä ei enää tullut, ne olivat kuivuneet hänen poskilleen. Hän istui hiljaa heiluvilla paareilla ja antoi poikien kantaa hänet minne halusivat. Belian ei välittänyt.
Hän yritti vain unohtaa kivun. Hän yritti olla ajattelematta kipua…
…kipua joka jomotti luissa, venyttävää ja kivuliasta jomotusta jokaisessa luussaan ja lihaksessaan…
♠♣♥♦
Tällä kertää käytin toista varsin kuuluisaa taulua, Haavoittunutta enkeliä jonka on maalannut Hugo Simberg
Kommentit