(Osa 9)
♠♣♥♦
Harvat auringon säteet, jotka onnistuivat siivilöitymään Pariisin saasteiden läpi, kulkeutuivat virkaatekevän konstaapelin silmille. Tämä harvinainen seikka ei miellyttänyt itse konstaapeli Baritrubaa. Vaan kukapa nauttisi häiritsevästä auringonvalosta kesken krapula unien?
Konstaapeli havahtui makaamasta pöydällä. Baritruba käännähti ja tippui pöydältä alas.
”Perhana…” Parahti konstaapeli samalla, kun hän ryntäsi kadulle oksentamaan, kadut kun olivat muutenkin varsin saastaisia. Konstaapeli pudisteli päätään ja kompuroi takaisin sisälle.
”…en kyllä enää… perhanan pahan… varmasti oli viimeinen…” mutisee hän itsekseen.
”Mistä minä edes ne viinat sain?”
”Poijkha, poijkha! Mihnähä ne shulle ahnoin! High!” Ääni huudahti sellistä.
Konstaapeli Baritruba katsoo putkan ovesta ja koettaa ymmärtää missä mennään. Kaltereiden takana oli vanha, köyhä ja pahalle haiseva juoppo, pullo kourassa. Mies näytti kovin kiihtyneeltä.
”Etkhä shinä ehes giidostha sanodu! Shelliin heidid, shaatanah! High! Bheekeleen gytät! Gonarggiaa kansalle!” Mies kiljuu.
”Mikä? Tarkoitatko Monarkiaa? Mutta eihän –”
”Whittuiletko shinä mihnulle? Mitä häh? Tuuppash tänne, shaat gunnon opehtukkgsen!” Mies kiljui kiihtyneenä ja hyppi kaltereita vasten. Sen naama punoitti ja silmät pullistuivat kuopistaan.
”Whiddu! Eihä näihtä nuijapäitä kesdä kuhkaan!”
Baritruba huokaisi. Hänen mahaansa väänsi eikä päänsärky ottanut rauhoittuakseen, häntä ei nyt huvittanut kuunnella juoppojen örinöitä. Konstaapeli kaivoi avain nipun ja alkoi etsiä, silmiään siristellen avainta vankiselliin.
”Ahrvaa, mihtä mihnä deen kaldaishillesi pahkiasille!? Mitä häh? High!” Juoppo uhitteli.
Baritruba irvisti kivusta ja ähkäisi:
”No mitä?”
”Mihnä… mihnä… öh… ” Juoppo koetti keksiä nenä punaisena, mitä hän voisi tehdä paskiaisille? Yhtäkkiä Juopon ilme kirkastui.
”Mihnä ghushen Shinua shilmään!”
Ja samassa mies oli jo ehtinyt vetää housunsa kinttuun ja päästää pitkän keltaisen suihkun.
”Älä nyt hell-” Konstaapeli aloitti, mutta hänen äänensä hukkui juopon tyytyväiseen nauruun. Vihaisena konstaapeli survaisi löytämänsä avaimen lukkoon ja riuhtaisi oven auki. Hän mulkoili miestä. Juoppo hymyili poissa olevasti ja taputti konstaapelia olkapäälle, housut yhä kintuissa.
” Poijkha, poijkha! Josh mihnä andaa shulle pari benniä niih, hagisidko shinä mhulle, high, wiskin?”
Konstaapelin nyrkki heilahti nopeasti, ja osui siististi miestä naamaan. Juoppo tuupertui. Ja konstaapeli Baritruba ravisteli kättään, hän valitteli hiljaa rystysiään. Hän nappasi miehen kalja pullon ja kippasi suuhunsa karmeimman makuisen krapula ryypyn ikinä. Baritruba pärski, hirveää litkua suustaan. Hänen mieltään lämmitti se, että juoppo heräisisi myöhemmin aivan hirveään oloon…
Ja sen kunniaksi konstaapeli kaatoi vielä toisen, reilun kulauksen pullosta suuhunsa.
♠♣♥♦
Kommentit