TOSI TEEVEETÄ TUUTIN TÄYDELTÄ

Mikä siinä on, että tosi-tv-ohjelmat vetävät pilvin pimein töllöttimen ääreen? Tosi-tv on ohjelmalaji jota minun on vaikea ymmärtää ja mahdoton katsoa. Vaikka minä haluan olla tähti, niin minä tahdon saavuttaa sen päämäärän nolaamatta itseäni. Ei tulisi mieleenikään osallistua lauluääntä tai kädentaitoja vaativiin kisoihin.  Ei samoilla autiolla saarilla tai viidakossa lusikka ainoana apuvälineenä, saati rakentaa iglu paljain käsin ja kellistää jääkarhu iltapalaksi.

 

Vielä vähemmän tahtoisin olla tyrkyllä jonkun komean poikamiehen ystävättäreksi. Voitto rinnan mitalla saa aivan uuden merkityksen tällaisessa kisassa. Mies tai nainen, joka ei löydä partneria ilman, että ehdokkaita kerätään tusina tv-kameran eteen ja jokaista koetellaan lapsellisen seksistisissä tehtävissä, jotka saavat katsojan kiemurtelemaan noloudesta kummankin osapuolen puolesta, tällainen mies tai nainen olisi katukielessä kiertopalkinto. Mutta televisiossa tällainen henkilö on Sen Oikean Etsijä. Kuka uskoo oikeasti?

 

Musiikki on asia, joka koskettaa lähes jokaista ihmistä aj mielipiteitä löytyy joka lähtöön. erityisen kärkkäitä kommentteja antaa säyseinkin musiikinkuuntelija, kun kyse in Euroviisu-kisoista tai Idols-ohjelman osanottajista. Millä nautinnolla näitä kisaajia läimitään mennen tullen! Eikä oma tunto soimaa yhtään, sillä itsehän nämä onnettomat raakkujat ovat kisaan hakeutuneet. Ja kun Suomen edustaja taas kerran jää pisteittä Euroviisukisassa, voi harras musiikin ystävä hyristä tyytyväisenä. Tämähän tiedettiin jo karsinnassa, vaikka media ennen pääkisoja hehkuttikin, että Suomi on vedon lyöntitilastossa korkealla. Niin, kummassa päässä?

 

Entä sitten kaikenlaiset muodonmuutosohjelmat? Kuka ihan oikeasti tahtoo, että tuhannet uppo-oudot ihmiset killittävät televisioidensa ääressä, kun kisailijan painoindeksiä tai vyötärönympärystä mitataan?

Tai miten nenä muotoutuu Mutikaisten suvun potusta aateliseksi? Tai miten viisi gay-miestä stailaa Taavi Tumpelon kiireestä kantapäähän kaupunkikelpoiseksi? Kauanko uusi tyyli säilyy? Epäilen, että Taavi parka etsii itseään monta päivä ja palaa sitten vähin äänin entiseen tyyliinsä.

 

Erityisen mukavia tirkistelyohjelmia ovat ne, joissa jonkun asuntoa uudistetaan. Voi sitä juontajien kaakatusta ja päivittelyä, mikä syntyy asunnossa näkyy jääteitä 60-luvun ruskeaoranssista kuosista, kamalia keinonahkasohvia ja jopa kiikkutuoli, jossa keinahtelee lempeä isoäiti sukkaa kutoen. Selvää on, että isoäiti lentää ensimmäisenä jorpakkoon tai viedään jonkin naistenlehden muuttumisleikkiin, missä mummosta stailataan menevä ikäihminen, jonka voi istuttaa keittiön baarijakkaralle.

 Siinä mummo sitten kököttää kohotusleikkauksen jälkeen, eikä hymyile enää jatkuvasti. Miten voisikaan, kun nahka on rusetilla niskassa. Harmaasta sukankutimesta tulee tietenkin moderni varjostin, jonka himmentää valon sopivasti, jotta mummon arvet eivät näy.

 

Toinen tirkistelysuosikki on talo, jonne tupataan tusina toisilleen tuntematonta sattumanvaraisesti valittuja ihmisiä ja seurataan, kuka alkaa olla kenen kanssa ja missä peitto heiluu ensimmäisenä ja kuka nakuilee estottomimmin kameran edessä. Jollain omituisella kriteerillä näitä ihmisiä harvennetaan pois kunnes vain yksi on enää jäljellä: voittaja. Onko itsensä nöyryyttäminen parinkymmenen tuhannen euron arvoista?

 

Televisio on tupaten täynnä tämän kaltaisia ohjelmia. Miksi? Mikä ajaa nykypäivän ihmisiä tällaiseen itsensäpaljasteluun? Hetken "kuuluisuusko?" Muutama lehtijuttu tyliin "Miltä susta nyt tuntuu, kun Sinikka voitti sut kuudella grammalla"? tai "Sinikka, luuletko että sun romanssi Apen kanssa kestää nyt laihduit 102 kiloa?"

 tai "Ape hylkäsi Sinikan: Naisella pitää olla kunnon jenkkakahvat!"

 

Mutta ihan oikeasti, kuka muistaa muutaman kuukauden kuluttua. kuka voitti talon rakennus kisan tai kuka oli nopein pudottaja. Kuka muistaa nakuilijan naaman? Ketä edes kiinnostaa?

Tämän kirjoituksen laitoin ihan big broterin alun kunniaksi.

Minä en myöskään ole tosi-tv:n ystävä ja voin saimstua Liisan mielipiteeseen.

Niin ja sen takia että joku kiinnostuisi lukemaan tämän kirjan.

Kirjan kustanut: Otava